Taa alkaa muuttua ihan tavaksi, etta paivitan tata blogia vaan kerran viikossa. Taas jaa varmaan asioita kirjottamatta, mutta ei voi mitaan :) Kerrankin on positiivista kerrottavaa noista meidan tyokuvioista: ollaan paasty nakemaan ja kokemaan asioita, joita emme ehka koskaan Suomessa harjoitteluissamme paasisi. Jo pelkat tyolot sairaalassa ovat jo melkoinen kokemus kulttuurieroineen, mutta viime viikko oli kylla tapahtumiensa vuoksi tosi mielenkiintoinen! Naimme ensimmaisen synnytyksen ja se oli kylla upea kokemus, vaikka pakko myontaa etta se vahasen myos jannitti. Mitaan kovin kovin kaunista katseltavaahan se ei ollut ja erityisen pahalta tuntui synnyttavan aidin puolesta, kun synnytyssalissa oli parhaimmillaan yli 20 ihmista ja ymparisto pienen ihmisen elaman alkuun oli kamala. Nainen oli tuskissaan, mutta ei pystynyt vaihtamaan asentoa "makuulla" ollessaan, koska synnytysalusta on niin pieni ja etenkin epamukava. Jalkoja joutuu itse kannattelemaan koko ajan eli olo on kaikkea muuta kuin rento jo ilman kovia synnytyskipujakin.

Synnytys paattyi kuitenkin onnellisesti kolmikiloisen tyttovauvan syntymaan. Kylla aiti oli pelkkaa hymya ja samaa voi sanoa meista! Synnytyksen jalkeen aiti sanoi olevansa iloinen meidan paikallaolosta ja toivoi myos, etta lapsi saisi samanlaisen nenan mita meilla on :) Seuraavana paivana veimme aidille kortin ja pienen lahjan, joka sisalsi vaaleanpunaisen tuttipullon ja samansavyiset tumput ja topposet.  Parikymmenta vuotta taaksepain taalla on ollut tapana vieda istukka kotiin, jotta se on voitu syoda perheen kesken, mutta nykyaan se vain haudataan maahan. Taman uskotaan tuovan onnea.

Viikonloppuna meidan piti tietysti juhlistaa sita, etta olemme olleet reissussa jo kuukauden :) Aika menee alyttoman nopeesti! Kerattiin siis Suomi-porukka kasaan ja fiilisteltiin suomalaisten biisien tahtiin. Jatkot oli tietysti Brown Eyesissa, josta on melkeinpa tullut meidan kantapaikka mukavan henkilokunnan takia. Jotta suomalaiset tavat eivat kokonaan unohtuisi, paatimme kotimatkalla hankkia kadulla pyorailevalta miehelta paikalliset kebabit eli pienet taikinapullat, joiden sisalla on kasviksia. Nam.

Lauantaina paasimme tutustumaan paikalliseen taiteeseen, kun saimme kutsun taidenayttelyn avajaisiin. Tuntui kylla, etta muita paikallaolijoita kiinnosti enemman katsella meita valkoisia ihmisahtavyyksia, kuin seinalla olevia tauluja. Kuulemma saatettiin paasta televisioonkin :) Sivistynyt iltapaivan alku sai jatkoa italialaisravintolassa,  josta saa mm. aivan taivaallisen makuisia tiramisuja. Nyt siis viimeistaan kaikkien pitaisi unohtaa huolet siita, etta paasisin taalla ollessa laihtumaan ;) Paivan toiset avajaiset olivat kotimme vieressa ja kyseessa oli talla kertaa kiva kahvila, johon ihan varmasti mennaan myohemminkin. Yolla irroteltiin Brown Eyesin (joojoo, kaydaan siella usein) tanssilattialla tuntikausia ja ollessamme lahdossa kotiin, alkoi kova rankkasade ja hetken paasta sahkotkin menivat poikki. Eipa siina sit auttanut muu kuin sytyttaa kynttilat ja odottaa sahkojen palautumista. Ei voinut harkitakaan kavelya tulvivilla kaduilla pilkkopimeassa. Brown Eyesin pomojen kanssa sitten juttelimme kynttilanvalossa ja lauloimme vuorotellen suomalaisia ja vietnamilaisia lauluja. Ja kivaa oli :)

Sunnuntaina suuntasimme 40 kilsan paahan vuoriston laheisyydessa olevaan ulkokylpylan tapaiseen paikkaan. Lilluimme kuumassa +40 asteisessa lahteessa ja laskimme vesiliukumaissa. Kavin myos oljyhieronnassa ja ihanan rentouttavaahan se oli, vaikka voisi kuvitella etta selan paalla kavely ei tuntuisi kovin hyvalta. Ihana paikka tuo siis oli jo koko lystista joutui maksamaan vain n.5e...

Hyvaa kuuluu siis tannepain maailmaa ja outoa ajatella, etta jo 1/3 reissusta on ohi. Mut sita ei pida ajatella, vaan yrittaa elaa hetkessa ja tehda niin paljon asioita vaan mita ehtii. Kovin paljon ei olla ehditty Huen tarkeimpia nahtavyyksia kierrella, mutta kauniita maisemia, vuoristoa, munkkeja, upeita hautoja ja yksi pagodoista on tullut nahtya. Seuraavana viikonloppuna suuntaamme Hoi Aniin teettamaan vahan vaatteita :) Taitaa muuten olla niin, etta taalla alkaa nailla hetkilla sadekausi. Yli vuorokauden on satanut tauotta eika sateelle nay loppua. Ollaan varauduttu tulvia varten ostamalla huoneen kaapit kuivamuonia tayteen. Toivotaan kuitenkin, etta viela nahdaan taalla niita aurinkoisiakin paivia. Ja jos ei nahda, niin onhan meilla sit viela joulukuussa Laos, Kambodza ja Thaimaa edessa ja siella tuskin voi auringolta valttya. Niita viikkoja sit ajatellaan, jos synkat fiilikset koittaa ottaa vallan meista :)

Kuvia en ehdi nyt liittaa, kun kohta pitaa lahtea kahlamaan yliopistolle luennolle. Ei kylla nyt muutenkaan viitsi talla hetkella ainakaan itsesta laittaa kuvia julkisesti... Tuli nimittain kaytya kampaajalla viime viikolla. Joo ja nyt hiukset on ihan liian lyhyet ja variltaan ruskeanpunaisenvioletinharmaat. Jeejee. Kuvia siis ehka vahan myohemmin, kun uskaltaa edes itse katella omaa peilikuvaa paria sekuntia kauemmin :)