Taas on muutama paiva vierahtanyt viimeisesta blogin paivityksesta ja paljon on tapahtunut tassa valissa. Loppuviikon tyopaivat oli mukavia ja jatettiin trumpettihousut suosiolla hotellille ja mentiin ihan omissa housuissamme sairaalalle :) Ekan paivan noyryyttavat katseet jaivat sen verran hyvin mieleen. Sairaalan sisatautiosastosta voi sanoa sen verran, etta siella kaikki on niin erilaista kuin Suomessa. Mm. muurahaisia kavelee seinilla ja lattioilla, lattiat ovat likaisia ja laakkeita sailytetaan kaytavilla niin, etta kuka tahansa voisi niita sielta ottaa. Omaiset hoitavat potilaita aika paljon eli vievat sairaalaan petivaatteet, ruuat ja vaatteet. Harjoittelemme siella siten, etta kierramme potilaita yksi kerrallaan ja mukana on vahintaan yksi laakari ja 10-20 muuta opiskelijaa. Huoneessa on naiden lisaksi viela omaisia, joten tunnelma on edelleenkin suht hikinen ainakin meilla suomalaisilla. Ei olla paljon kaytannon hommia siella tehty, mutta meilta kysellaan paljon sairauksista ja tietojamme testataan vahan valia. On ollut aika hurjaa seurata, miten neuloja ei pistosten valilla vaihdeta ja touhu on kaikkea muuta kuin hygienista.

Mutta nyt mukavempiin asioihin... Pitaahan rankalle tyolle olla vastapainona rentoa vapaa-ajan viettoa ;) Heh, meidan toita ei kylla rankoiks voi sanoa kun edelleenkin paivat kestaa max. 3h. Ja meilla on iltapaivat ja viikonloput aina vapaita! Taa viikonloppu ollaan vietetty tosi tehokkaasti ja meilla on ollut niiin hauskaa! Eilinen paiva eli lauantai aloitettiin aikaisin heraamalla ja suunnattiin heti aamupalan (,joka tietysti syodaan joka aamu ravintolassa :D) jalkeen Thuan An Beachille ja sinne lahti koko suomalaisjengi eli 9 tyyppia. Matka sujui hauskasti Hiacen kyydissa, jonka jousitukset olivat vahan kyseenalaiset. Aurinkorasvat oli kylla rannalla messissa, mutta jaipa sitten aikalailla kayttamatta - nyt sitten on selka, jalat, kasvot ja koko ylakroppa natin punainen. Viime blogiinhan kirjotin, etta taytyy viikonloppuna lahtee lisaa varia hakemaan ja otin sen sit vahan turhan kirjaimellisesti. Vaara vari tarttui pintaan :D Pikkuhiljaa alkaa punotus laskea, mut pukeminen on vielaki aika tuskasta. Otimme kaikenlaisia hedelmia mukaan ja soimme niita aina kun meresta maltettiin tulla rannalle. Vesi on niin lamminta, etta siella vois vaan lillua vaikka kuinka kauan. Vuokrattiin muutama jattirengas ja kolloteltiin niilla. Muille suomalaisille taa oli eka kerta kyseisella rannalla ja kaikki oli kylla niin innoissaan! Oli muutenki kivaa viettaa nain isolla porukalla aikaa, kun viela ei olla oltu pahemmin koko porukalla missaan.

Illalla kaytiin katsastamassa meille uus baari, Why Not, missa pelailtiin biljardia. Ihan hauska paikka ja oli taas niin mukava, etta paikan paalle tuli koko Suomi-porukka. Ladies Nightin ilmaset drinkit piti kayda tietysti hakemassa Brown Eyesista ja koko henkilokunta on siella ihan fiiliksissa aina kun saavutaan baariin :D Marjan kanssa otettiin muutamat pelit bilista baarin pomoa ja sen kaveria vastaan ja voi sanoa, etta ollaan pikkasen eri tasolla niiden kanssa tossa pelaamisessa. Mut ehka me tassa kolmessa kuukaudessa kehitytaan!!

Tassa kuvassa ollaan Marjan kans Brown Eyesissa. Taal ei baariin paljon laittauduta, kuten kuvasta nakyy. Huomatkaa myos natti punotus ;) Jos se vaikka muuttuis rusketukseks?

Jai sitten younet aika lyhyiks, kun lahettiin tana aamuna ennen ysia aivan ihanan Damin kanssa liikenteeseen etsimaan ruokatarvikkeita Dong Ba Marketista. Dam on vietnamilainen tytto, johon tutustuttiin Brown Eyesissa, Dam on siella siis tarjoilijana ja opiskelee turismia yliopistolla. Aivan ihana ja herttainen tytto, joka kutsui meidat kotiinsa juhlapaivalliselle.

Tassa Dam on kookosostoksilla.

Kaveltiin kuumuudessa ensin tuolla em. torilla ja ostettiin kaikkea kummallisen nakoista ruokaa, josta hanen siskonsa taikoi meille ihanat ruuat. Maut oli vahan erikoisia ja hassuja: ruuassa oli mm. jonkun elaimen kielta :D Aika hauskaa sinansa, en ikina sois moista ruokaa Suomessa. Silla aikaa kun ruoka valmistui kaytiin tapaamassa Damin aitia, joka myy kadun varressa kaikkea mahdollista. Kaytiin myos silla valin Damin kaverin kampaamossa, jossa mina ja Sannamari otettiin manikyyrit. Niiiiin luksusta ja maksoi alle puol euroa. Ihan alytonta mita kroisoksia me taalla ollaan.

Taa kuva on otettu Damin kotona ja kuvassa oon Damin siskon pojan kanssa :) Ihana poitsu.

 

Tana viikonloppuna ollaan nukuttu aika vahan, kun ollaan oltu liikenteessa aika myohaan ja heratty aamulla. Taa on ollu siis ihan taydellinen tapa viettaa sunnuntaipaivaa ja on niin kiva, etta ollaan tutustuttu tohon Damiin. Se lahtee meidan kans kiertaa Huea ja esittelee varmaan aika perusteellisesta kaikki paikat. Myos mm. vuoriston mika meita kiinnostaa ihan alyttomasti. Siella pain siis kasvatetaan kaikki ihanat hedelmat, joita joka paiva taalla syodaan. Sunnuntai-ilta on menny leppoisissa tunnelmissa ja kaytiin tyttojen kanssa hakemassa leipomosta kakku ja muita leivonnaisia. Herkuteltiin niita meidan hotellihuoneen sangylla.

Aika helppoa elamaa siis meilla taalla. Ei tarvi edes sankya pedata, vaan sekin tehdaan puolesta. Todellinen kulttuurisokki iskeekin siis varmaan sitten joulukuussa, kun palataan Suomeen. Sit ei enaa kuljetakaan taksilla, ei kayda ravintolassa kolmea kertaa paivassa eika etenkaan makoilla rannalla ilman kelloa ja kayda manikyyreissa. Mut tata taa meidan elama on nyt vahan aikaa ja pitaa ottaa kaikki ilo irti tasta huolettomuudesta :D Ihan pelkkaa luksusta tama oleskelu ei koko aikaa ole, vaan joka paiva ja lahes joka hetki joudutaan kohtaamaan kurjuutta ja naemme konkreettisesti sen, mita tarkoittaa koyhyys. Asunnot ovat rahjaisia ja laheskaan kaikilla ei ole kotia. Monet asuvat alkeellisissa veneissa joella ja he ovat juuri niita, jotka tulvan tullen kuolevat ensimmaisina. Ihmisia kuolee muutenkin taalla paljon juuri tulvien aikana, silla heidan asuinrakennuksensa ovat huonoista materiaaleista tehty ja todella alkeellisia. Raha ansaitaan raatamalla, jos silloinkaan. Ihmiset joutuvat tekemaan yotapaivaa erittain rankkaa fyysista tyota etenkin maaseudulla. Mikaan ei taalla tule helpolla ja on uskomatonta, etta nama ihmiset jaksavat elaa nain. Vaihtoehtoja ei ole.

Olkaamme siis onnellisia siita mita meilla on ja niista ihmisista, joita meidan lahellamme on :) Ihan hyvin meilla on asiat Suomessa.