Monen paivan matkustusurakka on nyt ohi ja eilen saavuttiin maaranpaahan eli Hueen. Bangkokissa vietettiin aivan ihanassa luksushotellissa yks yo ja poreammeessa loikoiltiin katsellen samalla Bangkokin valoja. Karu todellisuus iski siis vasta seuraavana paivana, jolloin lennettyamme Vietnamiin, Hanoihin, astuimme ison tavaramaaramme kanssa Huen yojunaan, jossa hyttimme oli max. neljan nelion kokoinen. Matka kesti 15 tuntia ja ymmarrettavasti sina aikana taytyy kayda vessassa - ja se vessa oli vahan toista kuin Suomen vessat. Pelkka pieni koppi, jossa oli keskella lattiaa pienenpieni reika. Sinne siis tehdaan tarpeet ja jotta se olis mahdollista, pitaa pitaa seinasta kiinni jottei kuse jaloille. Juna nimittain heiluu ja paljon! Raiteita tuskin on kunnostettu sen jalkeen, kun ne on tehty. Mutta hengissa selvittiin siita ja kaikesta muustakin, aikataulut on menny nappiin eika meita ole ryostetty tms. Voidaan siis olla tyytyvaisia.

Nyt siis ollaan Huessa ja tama on paljon kehittyneempi kaupunki mita odotettiin. Tosin me ei viela olla sita karuinta arkea paasty tunnustelemaan, silla asutaan hotellissa koko aika. Tana viikonloppuna taalla on ollut Dragon Festival, joka jarjestetaan joka vuosi. Kadut on siis taynna juhlivia ihmisia. Lapset ovat pukeutuneet lohikaarmeiksi, soittavat rumppuja ja pitavat metelia. Heita seuraa iso liikennevana, joka on kaikkea muuta kuin jarjestaytynyt. Taalla ei paljon autoja nay, mutta niitakin enemman skoottereita, riksakuljettajia ja pyorailijoita. On aina jannaa lahtea ylittamaan tieta, kun taalla ei paljon vaistella ketaan. Yllattavan hyvin liikenne kuitenkin etenee ja mekin paasemme suht hyvin ylittamaan tiet. Tanaan oltiin kolmestaan riksakuskin kyydissa, ihan mielenkiintoinen kokemus - pieni vietnamilaismies polkee hengastyneena kuljettaen kolmea suomalaistyttoa.

Meihin suhtaudutaan taalla kiinnostuneesti ja ihaillen ja se tuntuu tosi oudolta. Taalla on 30 astetta lamminta ja tosi kostea ilma, ja me todellakin naytetaan silta! Hikea pukkaa ja olo on joskus tosi tuskanen. Tasta huolimatta kaikki kehuu meita kauniiksi ja huutelee meille kaduilla. Ollaan myos saatu tosi ystavallista palvelua ja meita autetaan, kun naytetaan silta etta ollaan eksyksissa. Ja sita tapahtuu usein :) Kadut nayttaa samanlaisilta ja menee ehka hetki siihen, etta opitaan taalla kulkemaan.

Paastan nyt tytot koneelle ja kirjoittelen sitten taas jonain toisena paivana lisaa. Toivottavasti tasta saa jotain selvaa ;)